Nooa Mikkola

Olen veteliläinen 12-vuotias Nooa Mikkola.

 Oma luontoharrastukseni alkoi jo aika pienenä, kun kuljin isän ja muun perheen kanssa kalastus-, marjastus- ja metsästysretkillä.

Jo pienestä pitäen seurailin paljon kotipihan luontoa sekä opettelin tunnistamaan lintuja ja muita eläimiä. Lopulta minulle heräsi myös kiinnostus kuvata kotipihan lintuja ja muuta luontoa. Aloitin valokuvaamisen pari vuotta sitten, kun isä antoi minulle käyttöön oman pitkällä zoomilla varustetun digikameransa.

 Aluksi kuvaamiseni päätarkoitus oli vain saada ikuistettua jokin lintu tai jokin luonnossa sattunut tapahtuma. Vähitellen luontokuvaus alkoi kiinnostamaan minua enemmänkin ja aloin lueskelemaan luontokuvausaiheisia lehtiä ja kirjoja, minkä seurauksena halusin ottaa parempia ja laadukkaampia kuvia. Tämän myötä aloin myös haaveilemaan paremmasta kamerasta, jonka sainkin sitten talvella 2020. Omaan järjestelmäkameraan keräsin varoja myymällä omista kuvistani koostettua kalenteria. 

 
Tällä hetkellä kuvaan kaikkein mieluiten lintuja, mutta mielelläni kuvaan myös muita vastaan tulevia eläimiä. Useimmiten kuvaan kotipihan ja lähiympäristön kohteita. Yleisin kuvaustapani onkin kuljeskella ympäriinsä kotimaisemissa, kuunnella metsän ääniä ja yrittää löytää jotakin mielenkiintoista kuvattavaa. Kun kulkee kaikki aistit valppaana, kotimetsästäkin löytyy yllättävän paljon elämää ja tapahtumia. Luonnossa kulkiessa minulle on tullut vastaan monta mieleenpainuvaa sattumusta. Mukavimpia tapauksia ovat olleet esimerkiksi telkkäpoikueen pesästälähdön seuraaminen kotipihan laidalla olevasta vanhasta palokärjen kolosta sekä yllättävä saukon kohtaaminen järven jäällä. Talvisin olen seuraillut ja kuvaillut lähimetsiköihin talvehtimaan saapuneita metsäpeuroja.

Uuden kuvauskaluston myötä olen opetellut uusia kuvaustekniikoita ja olen alkanut kiinnittää huomiota myös kuvien sisältöön muutenkin kuin vain jonkin tilanteen tallentamisena. Pyrinkin nykyään miettimään etukäteen kuvien sommittelua ja kuvaustilanteita, jotta saisin kuvistani laadukkaita. Esimerkiksi keväiset teerikuvaukset soidinpaikalla on suunniteltu tarkasti auringon noususuunnan ja säätilanteen mukaan. Myös omalla piharuokinnalla olen viettänyt tuntikausia odottelemassa sopivia valaistusolosuhteita.
Olen yrittänyt koko ajan kehittää omia valokuvaustaitojani tutustumalla eri luontokuvaajien tuotantoon. Seuraan myös jonkin verran luontokuvauskilpailujen tuloksia ja yritän saada niistä ideoita omiin kuviini. Jonkin verran olen myös omilla kuvillani osallistunut kuvakilpailuihin, ja joitakin finaalisijoituksia on jo kohdalleni sattunut.

Tähän näyttelyyn osallistuminen on jo yksi toteutunut haave ja toivon, että samantapaisia mukavia yllätyksiä voisi tulla vielä lisääkin luontokuvauksen parissa. Tulevaisuudessa haluaisin saada entistä parempia kuvia, mutta en ole asettanut itselleni mitään erityisiä tavoitteita kuvaamisen suhteen. Uskon kuitenkin, että harrastukseni jatkuu aktiivisena vielä pitkään, sillä sen kautta olen oppinut paljon uutta lintujen ja muiden eläinten elintavoista ja käyttäytymisestä.