Taru Rantala
Olen Taru Rantala ja syntynyt Alavudella vuonna 1969. Nykyään asun Seinäjoella pienessä maalaiskylässä. Synnyinkotini sijainti keskellä metsiä, peltoja ja järviä rauhallisessa paikassa loi mahdollisuuden viettää paljon aikaa luonnossa ja sillä onkin ollut merkityksellinen vaikutus siihen, millainen minusta on tullut.
Opin jo varhain havainnoimaan tunnelmia luonnossa. Kaikki siellä nähdyt ja koetut hetket ovat lapsuudesta lähtien tallentuneet sisälleni kerrostumaksi, jonka sisältö on hyvin arvokasta itselleni. Siitä kumpuaa sisäisiä tunnelmia kuvatessani luonnossa. Kamera ei ota valokuvaa, se vain otetaan sillä. Kuvaajalla on kuvatessaan käytössään omassa itsessään kaikki se muu oleellinen, joka ei ole tekniikkaa. Se jokin, mistä kuva syntyy. Valokuvaus saapui myös alle kouluikäisenä elämääni. Siitä on kiittäminen kummitätiäni, joka pyöri elämässämme kameran kanssa ja herätti kiinnostuksen kuvaamiseen.
Luonnossa olen kuvannut 15 vuoden ajan, sitä ennen kuvasin pääasiassa lapsiperheemme arkea diafilmille. Lasten lentäessä pesästä löysin itseni pian kameran kanssa luonnosta makrolinssin kanssa, kirjaimellisesti pusikoiduin. Oli enemmän omaa aikaa ja sain mahdollisuuden aloittaa sen, mistä lapsena haaveilin...luonnossa kuvaamisen. Ihmettelin ja opettelin intohimoisesti löytämään kuviini sitä, mitä mielikuvissani näin. Kompurointien ja monenlaisten kokeilujen jälkeen kuvaustyylini alkoi vähitellen muodostua kuin itsestään ja olin valtavan innostunut onnistumisista. Se antoi aina vain lisää potkua ja vei kuvaamistani uusiin sfääreihin riman noustessa korkeammalle. Vietin valtavasti aikaa kotiani ympäröivässä luonnossa ja annoin sen viedä minua mukanaan niihin ihmeellisiin tunnelmiin, mitä etsimen läpi saatoin nähdä ja tuntea. Rakastan edelleenkin sitä hetkeä, kun voin rajata valitsemani näkymän kameralla ja sommitella.
Tänä päivänäkin kuvaan lähiluonnossa ja liikun polkupyörällä peltoteitä sujuvasti paikasta toiseen. Välillä kuljen metsiköissä, sitten taas teiden piennarten kasvustoja ihmetellen. Yksityiskohdat ja tunnelmat tupsahtelevat eteeni suunnittelemattomasti. Kuvaamiseni on löytämistä, ei niinkään etsimistä. Mielenkiintoinen valo ulkona innostaa lähtemään kameran kanssa liikkeelle. Luonnossa ollessani kaikki turha hälinä kaikkoaa mielestä ja tilalle tulee levollisuus. Olen oppinut luottamaan siihen, että aina jotakin kuvattavaa löytyy. Yksityiskohtia, tunnelmia, kauneutta, valoja ja varjoja, erilaisia värimaailmoja. Käytän kuvatessani luovasti kapeaa syväterävyyttä, ja makrolinssin lisäksi kuvaan paljon myös telellä. Pyrin saamaan kuvaan kerroksellisuutta yhden valotuksen keinoin, en monivalotuksella. Joitakin kohtia voi kuvassa peittää erilaisten elementtien, esim. lehtien avulla, näin kuvaan syntyy salaperäisyyttäkin. Pienten kohteiden kuvaaminen suurentaa maailmankuvaa ja saa ymmärtämään syvemmin niiden merkitystä koko systeemissä. Tarkastelen luonnon suuruutta sen pienuuden kautta.
Kuvaaminen tuo suunnatonta iloa ja voimaa elämääni. Ja on myös hienoa, kun omilla kuvilla on mahdollista tuoda samaa tunnetta myös muille. Näyttelyissä ja kuvaesityksissä kuva kohtaa katsojan ja syntyy ehkä uusi tarina, mielikuva tai ajatus. Niitä on tietysti kuvaajana aina mukava kuulla.
Kuvatessa on hyvä kuunnella omaa sisintään ja sydäntään. Löytää omat tavat luoda ja välittää tunnelmia luonnon kautta. Antaa luovuuden virrata vapaasti ilman sääntöjä ja kahleita.
Kotisivut: www.tarurantala.com
Instagram: www.instagram.com/tarurantala