Ari-Matti Nikula

Metsät, pellot, joki, maalaismaisema, kaikki nämä tuli tutuiksi, kun elin lapsuuden ja nuoruuden maalaismaisemassa pienellä paikkakunnalla. Enkä voisi kuvitella itselleni parempaa ympäristöä varttua, kuin nuo ikimuistoiset vuodet.

Metsässä liikkuessani en koe olevani kylässä, jossain vieraassa paikassa. Olen tasavertainen asukas ja kulkija siellä elävien lajien kanssa. Ihminen on vain on ottanut sille kuulumattoman vallan hallita kaikkia ja sen seuraukset eivät ole kovin lohdullisia. Onneksi kuitenkin löytyy, lähinnä suojelun ansiosta, vanhoja metsiä ja koskematonta luontoa. Muutamia vuosia Kuusamossa asuneena huomaan, kuinka kiitollinen olen näistä säilyneistä ainutlaatuisista maisemista... rotkolaaksot, vapaana virtaavat joet, vanhat metsät, laajat suoalueet, vaarat, tunturit ja kaikki se monipuolinen eläin- ja kasvilajisto

Hankittuani ensimmäisen oman kamerani, ei voinut olla mitään sen luonnollisempaa, kuin että kohteena oli luonto. Aika, paikka ja koko ympäröivä muu maailma häviävät. Jäljellä on vain tämä odotuksen lyhyt hetki ja elämän tarkkailu kameran kautta. Luontovalokuvaus vei sydämeni eikä ole palauttanut, tosin en voi edes kuvitella elämääni ilman valokuvauksen tuomaa sisältöä.

Kameran hallittu liikuttelu, pitkä valotusaika ja kaksoisvalotus olivat niitä ensimmäisiä tekniikoita, jotka tulivat ns. peruskuvauksen rinnalle laajentamaan mahdollisuutta tehdä oma tulkinta näkemästä tai kohteesta.

Minulle kaikki luonnosta otetut valokuvat ovat luontokuvia. Riippumatta sisällöstä tai teknisestä toteutuksesta. Eikä minulle luonnossa ole mitään niin pyhää, ettenkö sitä voisi tulkita valokuvauksen keinoin haluamallani tavalla. Lopputulos ratkaisee ja jokaisella kuvalla on katsojansa yksilöllinen tulkinta näkemästään. Kyllä luonto valokuvaamisen kestää, kun se tehdään luontoa kunnioittaen, uhat ovat jossain ihan muualla.

Kaikenlaiselle valokuvauksen tyyleille on tarpeensa enkä itsekään omassa tekemisessäni ole tyytynyt vain luovaan näkemykseen. Kuvaan myös ihan perinteisellä tyylillä maisemia, nisäkkäitä, kasveja, lintuja jne. Usein vain se kokeilevan tekniikan onnistuminen on kuitenkin se paras kuva. Sen ei tarvitse olla "myyty"-kuva, riittää kun se herättää itsessä tunteita ja vastaa johonkin sisältä kumpuavaan. Hyvä kuva on energiaa ja sanan varsinaisessa merkityksessäkin liikuttava.

Itse pidän tärkeänä, että kehityn kuvaajan koko ajan. Aikaa pitää seurata ja kaikkea mitä muualla maailmassa tapahtuu valokuvauksen saralla. Kohde ja tapa vaihtelevat, mutta valokuvauksen lainalaisuudet ovat kuitenkin samat. Olen kouluttanut itseäni käymällä kursseja ja suorittanut myös valokuvaajan ammattitutkinnon. Tällä hetkellä toimin Kuusamo-Opistossa luontovalokuvauksen opettajana. Kaikki oppi valokuvauksesta palvelee myös luontokuvausta. Kaikkea ei kuitenkaan kirjoista löydy ja pieni kokeileva keksijä minussa yrittää löytää ja kehitellä uusia tapoja tehdä kuvia luonnosta. Tekniikka ei kuitenkaan ole se pääasia, vaan mielenkiintoinen lopputulos. Kameratekniikan hyvä hallinta on kuitenkin lähtökohta hyviin kuviin. Tärkein työ tehdään kuitenkin aina siellä luonnossa.

Kameran hallittu liikuttelu (ICM), monivalotus ja monet muut luovat tavat ovat yleistyneet kuvaajien keskuudessa paljon vuosien aikana. Se kertoo valokuvaajien halusta kehittyä ja erottua luomalla omannäköistä tulkintaa luonnosta. Kohteita kyllä löytyy ihan pienimmistä eläimistä revontuliin. Itselläni lopputulos on monen kehitysvaiheen tulos kuvauksen edetessä. Ja vaikka kuinka yrittäisi, niin kahta samanlaista kuvaa ei saa aikaiseksi.

Kotisivut: www.arimattinikula.fi

Instagram: https://www.instagram.com/apumammu

Sähköposti: arimatinposti@gmail.com