Riitta Attila
Pohjoisen luonnon ikävä on kutsunut Riitta Attilaa (1958) useassa elämänvaiheessa luokseen jo lapsuudesta lähtien. Nuoruudessa pitkään ulkomailla asuttuaan, polku johti taas Kuusamoon, kansanopiston videolinjan opettajaksi. Ja monen mutkan kautta paluu pohjoiseen toteutui Lapin yliopiston soveltavan kuvataiteen ja luontokuvauksen maisteriohjelmassa 2017-2019.
Valokuvaaminen kulki luontoretkillä mukana eri paikkakunnilla, mutta varsinainen kosketus ja into luontokuvaamiseen tuli vasta paljon myöhemmin yliopistossa. Kaikki oli uutta ja vaikuttavaa – revontulet, makrokuvaus, luova luontokuvaus – pikkulintujen elämäkin näyttäytyi kameran läpi niin kiinnostavalta, että sitä voi tarkkailla tuntikausia. Toki aiemmasta elämänkokemuksesta ja liikkuvan kuvan työtehtävistä johtuen hän haluaa kertoa luontokuvien kautta tarinoita, jotka kumpuavat itämerensuomalaisesta maagisesta luontosuhteesta
Attila kuvaa suota, jonka kerroksellisuudesta hän kuulee kaikuja ja näkee näkyjä menneestä ja tulevasta. Veden ja maan rajalla sijaitseva suo liikkuu arvaamattomana ja maagisena kuin ihmisen alitajunta...